Reissutarinoita

Enpä arvannut mihin päätyisin, kun lähdin Meksikoon vapaaehtoistöihin!  Ihan alussa, vapaaehtoistyöohjelmaa valitessa, silmäilin vaihtoehtoja useista erilaisista sosiaaliprojekteista ja muista tarjolla olleista mahdollisuuksista. Koiratarhakin oli listalla, mutta sinne en halunnut, sillä pelkäsin kulttuurierojen olevan liikaa itselleni. Vaihtoehdoissa oli muutama ympäristöön liittyvä projekti ja halusinkin ehdottomasti lähteä sellaiseen, sillä ympäristöasiat ovat lähellä sydäntä ja myös siksi, että se on jotain mitä en ole aiemmin tehnyt. Merikilpikonnien suojeluprojekti kuulosti siis aivan täydelliseltä! Sitä se myös oli, mutta kuten jo aiemmin kävi ilmi, leiri huuhtoutui mereen vain kaksi viikkoa saapumiseni jälkeen ja jouduin vaihtamaan projektia. Vaikka ikävöinkin merta ja olen seurannut somessa leirin uudelleenrakennusta, ei itsestä enää tunnu hyvältä idealta telttailla aivan vesirajassa, kun se vesi sattuu olemaan tyynivaltameri. Joten olen kutakuinkin haudannut toiveet pal...

Día de los muertos eli kuolleiden päivä, on Meksikolainen perinne, jolloin kuolleita muistetaan ja  kunnioitetaan.  Perinteen mukaan Meksikolaiset tekevät kotiin alttarin, jolle laitetaan kuvia edesmenneistä sekä heidän lempiruokiaan, juomiaan ja toisinaan myös tavaroitaan.  Alttareita löytyy myös kaupungilta useista eri paikoista.  Oikeaoppisessa alttarissa on seitsemän "askelmaa" ja s en tarkoitus on kutsua vainaja tervetulleeksi vierailemaan perheen luona kuolleiden päivänä. Oranssit kukat, cempasúchilit, ovat osa alttarin koristelua ja niiden terälehdistä saatetaan  sirotella vana johtamaan alttarille. (suom. isosamettikukka)  Kuolleiden päivänä käydään myös haudoilla ja riippuen vähän missä  päin Meksikoa ollaan, hautausmaalla saattaa olla soittajia, laulajia ja edesmenneitä muistelevat päätyä jopa humaltumaan, vaikka  kuolleiden päivä ei varsinaisesti olekaan mikään hilpeä juhla. Meksikossa järjestetään paljon juhlia ja tapahtumia useana...