Reissutarinoita

La Casa Moustache  on talo Guadalajaran keskustassa, jonka oveen on maalattu valtavat viikset.  Oven toiselta puolelta löytyvät kolmessa kerroksessa suuri oleskelutila, 8 huonetta, pari keittiötä ja  kylpyhuonetta, sympaattinen patio ja siellä kasvava avokadopuu sekä ylimmän kerroksen kattotasanne, jossa voi vaikka grillailla. Talossa asuu 7 värikästä persoonaa erilaisista taustoista sekä koira ja kissa. Kaikki asukkaat ovat enemmän tai vähemmän luovia sekä taiteellisia, ja he jakavat yhteisen kodin lisäksi myös ainakin yhden yhteisen arvon, nimittäin suvaitsevaisuuden. Kaikki mahtuvat saman katon alle, vaikka mielipiteet, arvomaailma ja uskomukset poikkeaisivatkin toisistaan. Ulkopuolisen silmin katsottuna myös ympäristöystävällisyys, yhteisöllisyys ja jonkinasteinen minimalistisuus lukeutuvat yhteisiin arvoihin. Kysyessäni onko talolla jotain ideologiaa, saan vastaukseksi että ”kyllä, filosofia on: nauti sun elämästä!” La Casa Moustachen tarina alkoi vuonna 2011, ku...

Haluan tässä blogissa esitellä myös mielenkiintoisia ihmisiä, joita matkan varrella tapaan. Ensimmäisenä haastattelin kilpikonnaprojektissa tapaamaani nuorukaista, jonka leveä hymy, aitous ja kiinnostus luontoa ja eläimiä kohtaan tekivät minuun vaikutuksen! Chava & Chops Salvador Alejandro Martinez Rodriguez “Chava”, 23v Kotoisin San Luis Potosista, Meksikosta. Perheeseen kuuluu äiti ja  kaksoisveli.  Chava opiskelee ympäristö-insinööriksi San Luis Potosin yliopistossa (Universidad Autónoma de San Luis Potosi) sekä asuu ja työskentelee tällä hetkellä Campamento Tortuguero Maytossa. Kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat retkeily, patikointi ja juokseminen. Chavan lempieläin on susi. Miten löysit kilpikonnaprojektin? ”Ystävä kertoi minulle projektista ja sitten googlasin sen. Olin projektissa vuosi sitten vapaaehtoisena kaksi kuukautta, marras- ja joulukuun. Hurrikaanin iskettyä leiriin helmikuussa tulin auttamaan korjaus- ja siivoustöissä, ja päädyin jäämään leiriin töihi...

Viisumikeissi vol 2. Tämä olikin kimurantimpi juttu kuin olisi kuvitellut. Koska alun perin tarkoitukseni oli olla Maytossa ensimmäinen  puoli  vuotta, aloitettiin viisumin muuttaminen oleskeluluvaksi lähimmässä virastossa eli Puerto Vallartassa.  Mutta surkeiden sattumusten summana jouduin vaihtamaan projektia, ja uusi projekti löytyi kaupungista nimeltä Querétaro. Sinne ei kuitenkaan kannata mennä ennen kuin olen saanut oleskeluluvan, sillä se on sen verran kaukana.  Ja kun prosessi on aloitettu Vallartassa, sieltä se lupa on myös  noudettava. Tietenkin henkilökohtaisesti, ilman mitään postitusmahdollisuuksia. Heillä ei myöskään ole kuulemma puhelinta (että soittaisi ensin tilanteen varmistamiseksi), joten asian voi hoitaa vain ja ainoastaan henkilökohtaisesti ja fyysisesti paikan päällä. Latinot ovat kuulemani mukaan tunnettuja ”mañana” – kulttuuristaan, ja alan ymmärtää ihan konkreettisesti, mistä siinä on kyse. Kaikki todellakin tapahtuu aina vasta huomen...

La turista eli turisti. Jos on skandinaavi ja valkoinen päästä varpaisiin kuin vanupuikko konsanaan, kuten ystäväni tilannetta kuvaili, ei vaan sulaudu joukkoon Latinalaisessa Amerikassa mitenkään. Vaikka puhuisi vähän espanjaakin ja yrittäisi olla huomaamaton, sitä loistaa kilometrin päähän kuin vilkkuva valotaulu että tämä täällä on turisti! Tavallaan en kuitenkaan ole turisti, ainakaan sen kuuluisan viisumin puolesta. Paitsi tällä kertaa olin ihan reilusti turisti ja turistiloin   menemään! Kuljin kamera kädessä pitkin poikin ja räpsin kuvia. Söin jotain paikallista "sun-on-pakko-kokeilla-tätä" - ruokaa. Hyppäsin turistibussiin ja kuuntelin vuoroin englannin-, vuoroin espanjankielistä selostusta kaupungin nähtävyyksistä ja istuskelin puistojen penkeillä turistimainen hymy kasvoillani.  Sain vielä paikalliselta kauppiaalta, jonka kaupan edessä olevalle penkille istahdin, neuvon olla menemättä tuolle kadulle kameroineni oman turvallisuuteni takia. Samalla hän kyseli mistä ol...

Hupsista!  Unohdinko esitellä itseni vallan kokonaan? Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, vai miten se meni.. Mun nimi on Anu ja mä rakastan elämää, seikkailemista, maailmaa, hitaita aamuja, nopeita päätöksiä, eläimiä, ystäviä, merta ja vihreää teetä. Olen sanonut usein, että maailmassa on niin paljon asioita, joita haluaisin oppia ja kokea, ettei yhden elämän verran aikaa riitä alkuunkaan! Mutta pitää ottaa ilo irti siitä ajasta, joka on! Viva la vida! Minulle kerta toisensa jälkeen tärkeiksi ja kiinnostaviksi teemoiksi ovat nousseet luonto, eläimet, ympäristö, eläinten (ihminen mukaan lukien) käyttäytyminen sekä hyvinvointi, matkustelu ja uuden oppiminen. Erityisesti eläimet ovat aihe, joka on ohjannut päätöksiä elämässäni. Itsensä haastaminen ja mukavuusalueelta pois tuuppiminen ovat myös asioita, joita huomaan säännöllisesti tekeväni. Erityisesti silloin, kun elämä meinaa muuttua tasaiseksi. Tällä hetkellä seikkailen Meksikossa vapaaehtoistyössä, yritän  opiskella e...

Kaksi viikkoa on nyt tullut vietettyä Meksikon länsirannikolla, Mayto nimisessä 250 asukkaan kylässä merikilpikonnien suojeluprojektissa. Näihin viikkoihin on sisältynyt aivan huikea määrä asioita alun reissuväsymyksestä aina vaaratilanteisiin hurrikaaniaaltojen aiheuttaessa leiriin tuhoja. Seikkailuhan tämän pitikin olla, mutta sanotaanko vaikka näin, että odotukset ovat ylittyneet! Kun saavuin leiriin, joka on siis kaikkineen rantahiekalla, olosuhteet kieltämättä pääsivät yllättämään. Sain tosiaan viikkoa ennen lähtöä tietää, että majoitus tulee olemaan teltassa. Olin siis varautunut -jos niin voi sanoa- telttaelämään, mutta siihen lisättynä kuumuus ja kosteus ovat olleet jotain mitä on vaikea käsittää. Sitä ei oikein voi kuvailla muutoin, kuin että iho on koko ajan ja kauttaaltaan joko nihkeä tai valuu hiestä. Öin ja päivin. Nihkeään ihoon ottaa myös rantahiekka kivasti kiinni, joten iho on koko ajan nihkeä tai valuu hiestä JA on kuorrutettuna hiekalla. Mutta ihon-/ kauneudenhoito...

Viimehetken retkeilyvarustehankinnat tuli tehtyä ja laukut pakattua! Helsinki-Vantaan lentokentälläkin ajoissa! Niin ajoissa että ehdittiin vielä saattoväen kanssa lounastaa "viimeinen ateria". Uskokaa tai älkää, mutta kaikki tarvittavat asiakirjat oli mukana, matka meni sujuvasti niin Suomessa, Amsterdamissa (koneen vaihto) kuin Meksikossakin.  Lento Helsingistä Amsterdamiin kesti 2,5h ja Amsterdamista Mexico Cityyn 11h. Kokonaisuudessaan reissu kesti kotoa ensimmäiseen majapaikkaan reippaan vuorokauden. Kulkupeleinä auto, lentokone, bussi ja taksi.  N yt ollaan siis jo Meksikon puolella! Meksikossa ensimmäinen nauttimani voileipä Pueblan bussiasemalla ja se oli rakkautta ensipuraisulla!  Tässä hän on, ensirakkauteni Meksikolaiseen ruokaan! Tästä tulee varmasti hyvä vuosi, ei enää epäilystäkään!   Ensimmäinen majapaikka on aivan ihana hostelli Pueblassa. Täällä vedetään vähän henkeä tämä päivä ja huomenna jatketaan matkaa.  Aikaero Suomeen on 8h, kello on siis ...