Telttailua

”Ai ihanko tosissaan asut siellä jossain teltassa?”

Joo, ihan tosissaan.
Sain tällä viikolla tietää, että tulen nukkumaan seuraavat puoli vuotta teltassa, rannalla, jossa ei ole internetyhteyksiä käytössä muutoin kuin välttämättömiin tarpeisiin ja matkapuhelinverkkoa ei lainkaan. Olin siinä käsityksessä ja olettanut, että majoitus on asuntolatyyppisessä talossa tai vastaavassa ja mahdollisesti myös
wifi olisi käytössä. Ei ihan osunut nappiin..

Tuskin on liioiteltua sanoa, että tällainen länsimaalainen kaupunkilaistunut kermap*rse, jolle kaikki mukavuudet kylpyhuoneen 25 asteisesta lattialämmityksestä lähtien ovat itsestäänselvyyksiä, palaa sitten ihan rytinällä niin sanotusti perusasioiden äärelle. Loppuu somessa surffailu ja sähköhammasharjan kanssa hifistely, eikä tarvitse murehtia langattomien kuulokkeiden lataamisesta. Tai ehkä nimenomaan tarvitsee murehtia, että missä ja miten mitäkin saa ladattua. Tulee kyllä melkoinen hyppy aivan toisenlaiseen todellisuuteen. Vähän niin kuin vetäisi töpselin pois seinästä. Tai elämästä.

Uutta tietoa sulatellessa ja matkatavaroita uudelta kantilta pohdiskellessa on konkretisoitunut se, miten elämä todella monelta osalta onkin mennyt siihen, että kaikki on jonkin sortin sähkölaitteesta kiinni. Kun nykyään kaikenlaiset härpäkkeet ovat lähestulkoon yksinomaan ladattavia, netti on sormenjälkitunnistuksen päässä ja sata sovellusta koko ajan käytössä parkkimittarista hengityksen seurantaan ja kaikkeen mahdolliseen siltä väiltä. Tietysti on hienoa, että kehitystä kehittyy, mutta onhan se aavistuksen verran riippuvuuden puolelle mennyt, ainakin itsellä.

Alkujärkytyksen jälkeen olenkin tuumaillut, että voisiko telttailu ja offline sittenkin olla vähemmän uhka ja enemmän mahdollisuus. Olen pitkään miettinyt muutenkin somen käytön lopettamista tai merkittävää vähentämistä ja ehkä ei ole lainkaan hassumpaa nukahtaa iltaisin ja herätä aamuisin merta kuunnellen. Tietysti yhteydenpito ystäviin ja perheeseen on varmaan aika hankalaa, mutta aika näyttää miten homma sitten lutviutuu.

Olen nukkunut teltassa viimeksi vuosi sitten yhden yön Mörkö-koiran kanssa. Monesti olen kyllä haaveillut, että olisipa kunnon varusteet niin voisi telttailla enemmän. Vaikuttaa siltä, että tämä toive on todellakin toteutumassa! Ja pikkuhiljaa, mieli alkaa sopeutua ajatukseen ja perusasioiden äärelle palautuminen tuntumaan oikeastaan aika hyvältä! Uskon, että teltassa asuminen tulee heilauttamaan tunteita laidasta laitaan vielä moneen kertaan, mutta tällä hetkellä odotan innolla tulevaa seikkailua, joka saikin aivan uudenlaisen twistin ja tulee olemaan Seikkailu isolla äSSällä!

Lähtöön on enää kolme yötä jäljellä! OMG!

Terkuin, Anu