Reissutarinoita

Nopal & tuna Leveälierinen hattu, tequila ja kaktus. Kolme asiaa, jotka tulevat helposti mieleen, kun puhutaan Meksikosta. Ja m iksei tulisi, sillä onhan se totta. Tequila on kotoisin Meksikosta ja kaktukset, täällähän niitä kasvaa! M eksikolaiset ovat hyödyntäneet kyseistä kasvia jo asteekkien ajoista lähtien. Mainittakoon sellainen tärkeä seikka, että Meksikon lipussa oleva kotka, joka pitelee kynsissään ja nokassaan käärmettä, seisoo niin ikään kaktuksen päällä. Tähän liittyy tarinakin, jonka olen kyllä kuullut mutta muistin virkistämiseksi piti kurkata varmistus internetsistä ja wikipedian mukaan tarinan lyhyt versio menee suunnilleen näin: Mexicon lippu. Kuva pixaby. Kun nykyistä Meksikon kaupunkia, entistä Tenochtitlánia perustettiin, asteekkien piti löytää järvi, jossa on saari, jossa kasvaa kaktus, jolle nokassaan käärmettä pitelevä kotka laskeutuisi oikean kaupungin paikan merkiksi. Ilmeisesti näin sitten kävi, sillä tämä kaikki on ikuistettuna Meksikon lipussa ja to...

Aika kauan saikin olla, ettei tarvinnut lääkärissä käydä! Vaikka on tullut talsittua viidakoissa ja rannoilla ja kaupungeissa, ei mikään tauti ole iskenyt! Siitä perinteisestä turistiripulistakin olen kärsinyt vain kahdesti koko Meksikossa oloaikana, joten siihen nähden mihin varauduin ja mitä varoiteltiin, niin hyvin on kyllä säästynyt! No nyt sitten. Suunnilleen kuukausi sitten kun lähdettiin lomareissulle ystäväni kanssa, joka oli Suomesta käymässä, huomasin molemmissa jaloissa punaisia läiskiä/ patteja. Isompia kuin hyttysenpistot mutta ilman pistokohtaa ja eivät kutisseet laisinkaan. Myös muita pieniä oireita oli, mutta meillä oli sen verran ohjelmarikkaat lomapäivät, ettei oikeastaan mitään oireita sen enempää ehtinyt jäädä miettimään.  Jaloissa patteja Mutta kun loma oli ohi ja meno rauhoittui, rupesin patteja kerran ihmettelemään ääneen meksikolaiselle ystävälleni ja totesin että polvet tuntuvat kummallisen kankeilta. Hän sitten heti huolestui ja seuraavana päivänä lähdetti...

Niin, mitä sitten seuraavaksi, kun vuosi Meksikossa on ohi? Mayto. Suiston makea vesi virtaa mereen. Kolmisen kuukautta on pestiä jäljellä ja sitten pitäisi tietää mitä tekee, minne muuttaa, mikä minusta tulee isona. Elämän pienempiä ja suurempia kysymyksiä, joihin tavallaan lähdin hakemaan vastauksia lähtiessäni maailman toiselle puolelle vuodeksi. Toistaiseksi on kyllä herännyt enemmän kysymyksiä kuin löytynyt vastauksia.. Lentolippu Suomeen on jo olemassa, oli jo lähtiessä, mutta useampaan kertaan on tullut pohdittua mitä vaihtoehtoja olisi, voisiko jäädä tänne? Löytyisikö intoa lähteä uuteen viisumi - prosessiin migrin kanssa, vai olisiko viisumi riittävän hyvä syy mennä naimisiin? (vitsi) Ja tietysti se, että mitä täällä jatkossa sitten tekisi elääkseen.  Olen meinaan täysin rakastunut Meksikon lämpimään ilmastoon, välittömään ja rentoon ilmapiiriin, tanssiin, musiikkiin ja mercadoihin hedelmineen ja vihanneksineen!  Miten sitä voi enää tulla toimeen ilman täydellisiä a...

Hupsista keikkaa! Kuten jo heti alkuun epäilin, jossain vaiheessa blogin päivittäminen unohtuu tai ainakin venähtää. Tässäpä siis pitkästä aikaa päivitystä ja kuulumisia! Koitan tsempata ja kirjoitella hieman tiuhempaan tämän loppuajan! Mitäpä tänne siis kuuluu? Niin se on alkanut arki täälläkin asettumaan urilleen ja rullaa omalla painollaan, iloineen ja harmituksineen. Edelleen olen erittäin tyytyväinen päätökseen lähteä maailman toiselle puolelle, sillä kokemus on ollut rikas ja monin tavoin opettavainen jo tähän asti! Muutama viikko sitten päädyin muuttamaan toiseen osoitteeseen, sillä työ ja koti samassa osoitteessa – yhdistelmä alkoi tuntua stressaavalta. Päätös on tuntunut hyvältä, uusi koti on rauhallinen, huomattavasti hiljaisempi (liikenteen melu ei kuulu samalla tavalla) ja tuntuu että saan levättyä paremmin. Varsinkin näin jälkikäteen huomaa, miten paljon kadulta kuuluva melu aiemmassa kodissa kuormitti ihan huomaamatta. Täälläpäin maailmaa on hyvin yleistä vuok...

En ole eläessäni missään koskaan milloinkaan tavannut yhtä ystävällisiä, auttavaisia ja mukavia ihmisiä kuin Meksikossa!  Vaikka paljon varoiteltiin etukäteen jo ennen lähtöä, ettei kehenkään voi luottaa, ja myös paikalliset muistavat aina muistuttaa, että ole varovainen, niin toistaiseksi en ole kohdannut muuta kuin ystävällisyyttä ja avuliaisuutta. Monet ovat uteliaita mistä tulen ja mitä täällä teen, mitä pidän Meksikosta ja olenko jo käynyt siellä ja siellä nähtävyyksillä tai maistanut sitä tai tätä ruokaa. Monesti tätä keskustelua seuraa lista paikoista ja suosituksista, joissa ainakin kannattaa käydä! Ja mahdollisesti kutsu kylään tai ainakin avuntarjous ”jos joskus tarvitset apua tai mitä tahansa niin ole yhteydessä!” Amo a México - I love Mexico Meksikolaiset ovat yleisesti ottaen huumorintajuisia, välittömiä, hauskoja ja avuliaita sekä myös ylpeitä meksikolaisuudestaan, maastaan, herkullisesta ruuastaan sekä rikkaasta kulttuuristaan ja myös kertovat näistä mielellään. Ol...

Enpä arvannut mihin päätyisin, kun lähdin Meksikoon vapaaehtoistöihin!  Ihan alussa, vapaaehtoistyöohjelmaa valitessa, silmäilin vaihtoehtoja useista erilaisista sosiaaliprojekteista ja muista tarjolla olleista mahdollisuuksista. Koiratarhakin oli listalla, mutta sinne en halunnut, sillä pelkäsin kulttuurierojen olevan liikaa itselleni. Vaihtoehdoissa oli muutama ympäristöön liittyvä projekti ja halusinkin ehdottomasti lähteä sellaiseen, sillä ympäristöasiat ovat lähellä sydäntä ja myös siksi, että se on jotain mitä en ole aiemmin tehnyt. Merikilpikonnien suojeluprojekti kuulosti siis aivan täydelliseltä! Sitä se myös oli, mutta kuten jo aiemmin kävi ilmi, leiri huuhtoutui mereen vain kaksi viikkoa saapumiseni jälkeen ja jouduin vaihtamaan projektia. Vaikka ikävöinkin merta ja olen seurannut somessa leirin uudelleenrakennusta, ei itsestä enää tunnu hyvältä idealta telttailla aivan vesirajassa, kun se vesi sattuu olemaan tyynivaltameri. Joten olen kutakuinkin haudannut toiveet pal...

Día de los muertos eli kuolleiden päivä, on Meksikolainen perinne, jolloin kuolleita muistetaan ja  kunnioitetaan.  Perinteen mukaan Meksikolaiset tekevät kotiin alttarin, jolle laitetaan kuvia edesmenneistä sekä heidän lempiruokiaan, juomiaan ja toisinaan myös tavaroitaan.  Alttareita löytyy myös kaupungilta useista eri paikoista.  Oikeaoppisessa alttarissa on seitsemän "askelmaa" ja s en tarkoitus on kutsua vainaja tervetulleeksi vierailemaan perheen luona kuolleiden päivänä. Oranssit kukat, cempasúchilit, ovat osa alttarin koristelua ja niiden terälehdistä saatetaan  sirotella vana johtamaan alttarille. (suom. isosamettikukka)  Kuolleiden päivänä käydään myös haudoilla ja riippuen vähän missä  päin Meksikoa ollaan, hautausmaalla saattaa olla soittajia, laulajia ja edesmenneitä muistelevat päätyä jopa humaltumaan, vaikka  kuolleiden päivä ei varsinaisesti olekaan mikään hilpeä juhla. Meksikossa järjestetään paljon juhlia ja tapahtumia useana...

La Casa Moustache  on talo Guadalajaran keskustassa, jonka oveen on maalattu valtavat viikset.  Oven toiselta puolelta löytyvät kolmessa kerroksessa suuri oleskelutila, 8 huonetta, pari keittiötä ja  kylpyhuonetta, sympaattinen patio ja siellä kasvava avokadopuu sekä ylimmän kerroksen kattotasanne, jossa voi vaikka grillailla. Talossa asuu 7 värikästä persoonaa erilaisista taustoista sekä koira ja kissa. Kaikki asukkaat ovat enemmän tai vähemmän luovia sekä taiteellisia, ja he jakavat yhteisen kodin lisäksi myös ainakin yhden yhteisen arvon, nimittäin suvaitsevaisuuden. Kaikki mahtuvat saman katon alle, vaikka mielipiteet, arvomaailma ja uskomukset poikkeaisivatkin toisistaan. Ulkopuolisen silmin katsottuna myös ympäristöystävällisyys, yhteisöllisyys ja jonkinasteinen minimalistisuus lukeutuvat yhteisiin arvoihin. Kysyessäni onko talolla jotain ideologiaa, saan vastaukseksi että ”kyllä, filosofia on: nauti sun elämästä!” La Casa Moustachen tarina alkoi vuonna 2011, ku...

Haluan tässä blogissa esitellä myös mielenkiintoisia ihmisiä, joita matkan varrella tapaan. Ensimmäisenä haastattelin kilpikonnaprojektissa tapaamaani nuorukaista, jonka leveä hymy, aitous ja kiinnostus luontoa ja eläimiä kohtaan tekivät minuun vaikutuksen! Chava & Chops Salvador Alejandro Martinez Rodriguez “Chava”, 23v Kotoisin San Luis Potosista, Meksikosta. Perheeseen kuuluu äiti ja  kaksoisveli.  Chava opiskelee ympäristö-insinööriksi San Luis Potosin yliopistossa (Universidad Autónoma de San Luis Potosi) sekä asuu ja työskentelee tällä hetkellä Campamento Tortuguero Maytossa. Kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat retkeily, patikointi ja juokseminen. Chavan lempieläin on susi. Miten löysit kilpikonnaprojektin? ”Ystävä kertoi minulle projektista ja sitten googlasin sen. Olin projektissa vuosi sitten vapaaehtoisena kaksi kuukautta, marras- ja joulukuun. Hurrikaanin iskettyä leiriin helmikuussa tulin auttamaan korjaus- ja siivoustöissä, ja päädyin jäämään leiriin töihi...

Viisumikeissi vol 2. Tämä olikin kimurantimpi juttu kuin olisi kuvitellut. Koska alun perin tarkoitukseni oli olla Maytossa ensimmäinen  puoli  vuotta, aloitettiin viisumin muuttaminen oleskeluluvaksi lähimmässä virastossa eli Puerto Vallartassa.  Mutta surkeiden sattumusten summana jouduin vaihtamaan projektia, ja uusi projekti löytyi kaupungista nimeltä Querétaro. Sinne ei kuitenkaan kannata mennä ennen kuin olen saanut oleskeluluvan, sillä se on sen verran kaukana.  Ja kun prosessi on aloitettu Vallartassa, sieltä se lupa on myös  noudettava. Tietenkin henkilökohtaisesti, ilman mitään postitusmahdollisuuksia. Heillä ei myöskään ole kuulemma puhelinta (että soittaisi ensin tilanteen varmistamiseksi), joten asian voi hoitaa vain ja ainoastaan henkilökohtaisesti ja fyysisesti paikan päällä. Latinot ovat kuulemani mukaan tunnettuja ”mañana” – kulttuuristaan, ja alan ymmärtää ihan konkreettisesti, mistä siinä on kyse. Kaikki todellakin tapahtuu aina vasta huomen...